Klassiset koulukunnat

Organisaatiotutkimus alkoi 1900-luvun alussa, jolloin teoriat keskittyivät sisäisten toimintojen tehokkuuteen. Klassisen koulukunnan teorioille yhteistä on:

• pitkälleviety työnjako
• hierarkisuus
• kapea valvontajänne
• työnjaon ja vastuunjaon selkeys

Klassisiin teorioihin kuuluvat:

Byrokratian ihannemalli

Max Weber oli tunnetuin byrokratian kannattaja ja puolestapuhuja. Byrokratian pääajatuksena on toimintojen rationaalisuus ja korkea ennustettavuus, joiden avulla kuviteltiin saavutettavan tehokkuutta. Pitkälleviedyllä työnjaolla ja pätevien työntekijöiden palkkaamisella (perhesuhteet eivät palkkauksen peruste) saavutettiin tavoitteet. Tehokkuuden tavoittelulla oli myös varjopuolia; henkilöstö ei kehittynyt eikä byrokratia huomioi ihmissuhteita. Byrokratia voi myös ajaa organisaation tilanteeseen, jossa säännöt ovat päämääriä tärkeämpiä.

Mielestämme byrokratian ihannemalli on aikansa elänyt, eikä sovellu suoraan nykypäivän organisaatioihin. Hyviä puolia kuitenkin ovat työntekijöiden palkkaaminen pätevyyden perusteella sekä toimintojen ennustettavuus. Rationaalisuus ja ennustettavuus ovat kuitenkin hankalia toteuttaa ilman byrokratian haittapuolia.

Tieteellinen liikkeenjohto

Tieteellisen liikkeenjohdon kehitti Frederick Winslow Taylor 1900-luvun alussa. Tavoitteena oli selvittää paras tapa tehdä työtä ja opettaa se organisaation työntekijöille. Selvitys tapahtui neljässä osassa:

1. kerättiin tietoa ammattilaisilta
2. tutkittiin työmenetelmiä
3. eliminoitiin turhat liikkeet
4. kootiin parhaat työmenetelmät

Tieteellisen liikkeenjohdon pääperiaatteet ovat työntekijöiden tieteellinen valinta, urakkapalkkaus (Taylorin mielestä ihmisiä motivoi vain raha) sekä johdon ja työntekijöiden töiden eriyttäminen. Teoria on saanut osakseen myös kritiikkiä. Johtajien koettiin hiostavan työntekijöitä ja työntekijät koettiin koneina.

Pohdimme Taylorin ajatuksia liikkeenjohdosta ja yksipuolisuudesta huolimatta löysimme siitä myös hyviä puolia, kuten tuömenetelmien kehittäminen ja nopeuttaminen. Vaikka kehitettiin paras tapa tehdä töitä, niin nykyaikana ihmiset nähdään yksilöinä, eikä ole olemassa yhtä parasta tapaa tehdä töitä. Tiettyyn pisteeseen asti myös hierarkisuus on hyvä asia, koska se selventää yksilöiden roolia organisaatiossa.

Hallinnollinen koulukunta

Henry Fayol on hallinnollisen koulukunnan isä. Fayolin mielestä organisaation toiminnot voitiin jakaa kuuteen ryhmään:

1. tekniset
2. kaupalliset
3. taloudelliset
4. turvallisuuten liittyvät
5. kirjanpidolliset
6. hallinnolliset

Poikkeuksena aikaisempiin klassisen koulukunnan teorioihin, johtamisperiaatteisiin kuuluivat myö aloitteellisuus ja ryhmähenki. Gulick ja Urwick kehittivät Fayolin teorian pohjalta johdon tehtäviä kuvaavan lyhenteen POSDCORB (planning, organizing, staffing, directing, coordinating, reporting, budjeting).

Mielestämme Fayol oli huomattavasti edeltäjiään kehittyneempi ajattelija. Vaikka ihmissuhteille ei annettu organisaatioissa suurta merkitystä, niin ryhmähengen tärkeyden tiedostaminen osoitti edistystä johtamisajattelussa.

Ihmissuhdekoulukunta

Koulukunnalla ei nähdä olevan yhtä ainoaa kehittäjää. Pääideana on ottaa huomioon työntekijöiden sosiaaliset tarpeet, henkilökohtainen motivaatio sekä nähdä ihmiset inhimillisinä olentoina, eikä koneen osasina. Työnteijöiden työnkuvaa pyritiin laajentamaan ja vähentämään työtehtävien yksitoikkoisuutta. Johdon työntehtävät nähtiin ennen pelkästään työn johtamisena, mutta ihmissuhdekoulukunnan mukaan johtajan tehtävä oli lisätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Tunnetuimpana ihmissuhdekoulukunnan tutkijana voidaan pitää Elton Mayoa, jonka Hawthorne-tutkimukset ovat nykyäänkin tunnettuja (sosiaalisten ryhmien tärkeyden tunnistaminen).

Mielestämme organisaatiossa olevien sosiaalisten ryhmien ja niiden tärkeyden tiedostaminen on työntekijöiden kannalta hyvä asia.

Kontingenssi- ja tilanneteoria

Teoria keskittyy organisaation ja ympäristön vuorovaikutussuhteisiin sekä niiden vaikutuksiin menestykseen. Eri ympäristöihin on olemassa eri ideaali organisaatiorakenteet. Organisaatioiden tulee sopeuttaa rakenteensa ympäristöönsä sopivaksi. Mintzberg jaotteli organsaatiot eri tilanteisiin ja ympäristöihin sopiviksi:

• yksinkertainen rakenne (dynaaminen ja vakaa ympäristö)
• byrokratia (yksinkertainen ja vakaa)
• tulosyksikkömalli (monimutkainen ja vakaa)
• adhocratia (dynaaminen ja monimutkainen)

Tiimimme mielestä globaalissa maailmassa alati muuttuuva ympäristö asettaa organisaatioille paineita sopeutua. Menestyäkseen yritysen tulee tunnistaa ympäristönsä vaatimukset ja vastata niihin. Mielestämme teoria on monipuolinen ja soveltuu monille erilaisille organisaatioille. Ympäristön tunnistaminen ja sen haasteisiin vastaaminen takaa parhaat mahdolliset lähtökohdat menestykselle.

Kulttuurinäkökulma

Organisaatiokulttuuri ilmenee:

• myyteissä
• tarinoissa
• kielessä ja puheessa
• vertauskuvissa
• symboleissa
• juhlissa
• riiteissä
• rituaaleissa
• arvojärjestelmissä
• käyttäytymisnormeissa

Organisaatiokulttuuri on se tekijä, joka tekee organisaatiosta ainutlaatuisen ja muista erottuvan. Eriäviä mielipiteitä on esitetty siitä onko organisaatio itsessään kulttuuri vai onko organisaatiolla kulttuuri.

Pohdimme tiimimme kanssa edeltävää dilemmaa. Myös tiimimme sisällä heräsi eriäviä mielipiteitä asiasta. Äänet jakautuivat fifty-sixty. Työn tuottavuuden kannalta on tärkeää nähdä organisaatio kulttuurisena yhteisönä ja sitouttaa siten jäsenet sen päämääriin.

Modernit johtamisopit

Valtiolla ja konsulteilla on tärkeä roolinsa johtamiskäytäntöjen leviämisessä maailmanlaajuisesti johtamiskoulutusten kautta. Suurin osa modernin ajan johtamisopeista on tullut Pohjois-Amerikasta. Tieteellinnen liikkeenjohto on monen nykyajan johtamismallin pohjana. Vaikka johtamisopit ovat kehittynnet klassisen koulukunnan teorioista vuosien saatossa, niin ollaan mcdonaldisoitumisen myötä palaamassa osittain menneeseen. McDonaldisoitumisen neljä periaattetta muistuttavat klassisen koulukunnan teorioiden oppeja:

1. tehokkuus
2. laskettavuus
3. ennustettavuus
4. kontrolli

​

Lähde: Mirjami Ikonen ja Heidi Rajamäki, Luentokalvot, Itä-Suomen yliopisto