Organisaatiokulttuuri

Organisaatiokulttuuri pitää sisällään organisaation arvot, normit sekä toimintatavat sekä niistä koostuvan kokonaisuuden. Se ilmenee käytännössä arkipäiväisessa kanssakäymisessä.

Eri näkökulmia:

  • Organisaatio on kulttuuri
  • Kulttuuri on identiteetin lähde
  • Kulttuuri mahdollistaa päämääriin sitoutumisen
  • Kulttuuri ylläpitää sosiaalisten järjestelmien tasapainoa
  • Kulttuuri on merkityssisällön luoja

Pohdimme tiimimme kanssa yllä mainittuja näkökulmia ja pohdintamme synnytti seuraavia ajatuksia: Organisaatio ei ole kulttuuri, vaan organisaatiolla on kulttuuri. Kulttuuri vaikuttaa vahvasti identiteettiin, mutta ei yksistään määritä sitä. Kun organisaatiolla on vahva organisaatiokulttuuri, niin sen jäsenten on helpompi ymmärtää organisaation tavoitteet ja siten sitoutua niihin.

 

Kulttuurin tasot

  1. Artefaktit (fyysiset asiat: rakennukset, käyteyt värit, johdon työhuoneiden sijoittuminen ja: kieli, ammattislangi, tapa tervehtiä). Näillä asioilla voidaan vaikuttaa siihen, mitä yritys viestii työntekijöilleen sekä sidosryhmilleen.
  2. Arvot (uskomukset asiasta, johon liittyy tunteita) Esimerkiksi rekrytointiprosessissa työnhakijalle kerrotaan organisaation arvot, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Myöhemmin työssään työntekijä saattaa havaita asian. Myös työntekijän arvot saattavat erota organisaation arvoista, mikä saattaa aiheuttaa ristiriitoja.
  3. Perusolettamukset (muuttuvat hitaasti, eivät staattisia, pääasiassa tiedostomattomia, muokkaavat arvoja ja artefakteja)

Yrityskulttuuri vaikuttaa

  • ihmisten johtamiseen
  • töiden organisointiin
  • päämäärien saavuttamistapoihin
  • tavoitteiden asettamiseen ja sitoutumiseen

Henkilöstöresurssien johtamisella voidaan yrkiä palkaamaan yrityskulttuuriin sopiva henkilö. Kulttuuri imaisee työntekijän nopeasti, joidenkin tutkimusten mukaan 3-6 kuukauden sisällä. Tässä ajassa uuden työntekijän pitäisi ehtiä kertomaan uudet ideansa yritykselle, jos sellaisia löytyy.

Näkökulmia kulttuuriin

  1. Yhdentymisnäkökulma (Vahva ja yleisesti hyväksytty kulttuuri, johdon arvot hyväksytään)
  2. Erottamisnäkökulma (Useita kulttuureita, jotka vaihtelevat)
  3. Pirstaleisuus (Kulttuurit epävakaita ja tilapäisiä)

Lähde: Mirjami Ikonen ja Heidi Rajamäki, Luentokalvot, Itä-Suomen yliopisto